Kinestetiikka

Kuntoutumista tapahtuu parhaiten, kun kuntoutumiselle on asetettu tavoitteita. Tavoitteiden on hyvä olla kuntoutujan eli asiakkaan omia. Omaiset, hoitajat ja kuntoutuksen ammattilaiset voivat olla tukena tavoitteiden asettamisessa. Asiakkaan tunteminen on tässä avuksi. Tavoitteet kannattaa pilkkoa pienempiin osiin, ja isompaa tavoitetta kohti on hyvä mennä välitavoitteiden kautta. Lisäksi tarvitaan uskoa siihen, että onnistuminen on mahdollista.

Työssäni kotiin annettavissa palveluissa olen ollut usein miettimässä yhdessä asiakkaan kanssa, mitkä asiat häntä motivoisivat kuntoutumaan ja mitä tavoitteita hänellä olisi.

Useimmiten tavoitteet liittyvät asiakkaan arkeen ja päivittäiseen elämään. Hyvin usein isona tavoitteena on ollut halu asua edelleen omassa kodissa. Välitavoitteiksi on silloin voitu miettiä, minkä asioiden pitää onnistua, jotta kotona asuminen olisi turvallista ja mahdollista. Kävelyn ja itsenäisen liikkumisen tavoitteena on voinut olla halu käydä itsenäisesti postilaatikolla. Silloin päivän lehden saa luettavaksi, kun sen itse haluaa, eikä tarvitse odottaa, että joku muu sen tuo.

Hyvin usein tavoitteet ovat liittyneet asiakkaan läheisiin. Moni isovanhempi on sanonut haluavansa vielä voida leikkiä lapsenlapsen tai lapsenlapsenlapsen kanssa. Tähän on sopinut loistavasti lattialta nousemisen harjoitteleminen. (Katso lisää harjoittelemisesta Kinestetiikka-lehdestä 3/2023. Linkki aukeaa uuteen välilehteen.)

Kerran mietimme asiakkaani kanssa, mitä hän vielä haluaisi tehdä, jos kävely ja liikkuminen varmistuisi niin, että kotiutumista voitaisiin kokeilla. Hetken mietittyään asiakkaani vastasi, että haukipullia. Hän haluaisi voida vielä tehdä yhdessä tyttärenpoikansa kanssa haukipullia. Hän tekisi pullataikinan, jonka tyttärenpoika paistaisi, ja vielä voissa. Haukipullat tavoitteena sitten harjoittelimme kaikkia niitä arjen taitoja, mitä kotona asuminen edellyttää, jotta toive voisi toteutua. Ja onneksi se toteutui: tyttärenpoika vieraili pian asiakkaan kotiutumisen jälkeen ja he tekivät yhdessä haukipullia. Uskallan väittää, että ne varmasti maistuivat taivaallisilta.

Tavoitteita miettiessä on siis hyvä vielä erikseen miettiä, mitä tavoitteeseen pääseminen vaatii. Mitä taitoja pitää harjoitella ja minkä pitää onnistua, jotta tavoite voidaan saavuttaa?

Toimintoja voidaan kuitenkin myös muuttaa. Haukipullataikinan voi tehdä istualtaan, vaikka sen aina ennen olisikin tehnyt seisten. Istuen tekeminen sopii vaihtoehdoksi moneen muuhunkin askareeseen, kuten leivän voiteluun tai leipomiseen. Tiskejä voi tiskata nojaten tiskipöytään, jolloin käsiä ei tarvita pystyssä pysymiseen. Jos kotona asuminen edellyttää portaissa kulkemista, voidaan liikkumista turvata lisäämällä portaisiin kaide ja askelmiin liukuestettä.

Matka kohti tavoitteita ei aina ole suoraviivainen. Tavoitteita on hyvä tarkastella matkan varrella ja tarvittaessa asettaa uusia välitavoitteita. Pitää myös ehkä miettiä toisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi tarvitaan kannustamista ja tukea, jotta kuntoutuminen etenee. Onnistumisista on hyvä iloita ja niitä voi jopa juhlia!

Arja Hälinen

kinestetiikkakouluttaja, fysioterapeutti ja potilassiirtojen ergonomiakortti- ja päivityskouluttaja

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Kinestetiikka 3/2023 -lehdessä. Lue lehti täältä!

Näyttöön perustuvan toiminnan ja hyvien käytäntöjen merkitys kasvaa entisestään sote-uudistuksen myötä. Näyttöön perustuvan toiminnan (NPT) tarkoituksena on mahdollistaa laadukas, tasalaatuinen ja turvallinen hoito hoitopaikasta tai hoitotyöntekijästä riippumatta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien oikeanlainen kohdentaminen.

Tutkimustiedon lisäksi näyttöön perustuvan toiminnan yhteydessä hyödynnetään työntekijän kokemustietoa, tietoa toimintaympäristöstä ja resursseista sekä potilaalta ja asiakkaalta itseltään tai hänen läheiseltään saatua tietoa hänen elämäntilanteestaan ja resursseistaan (DiCenco ym. 2005).

Tutkimustiedon ottaminen osaksi käytännön työtä kulkee siten käsi kädessä hoito- ja kuntoutustyön asiantuntijuuden, potilaan tai asiakkaan toiveiden ja arvostusten sekä toimintaympäristön kanssa.

Sote-uudistuksen myötä hoitotyön käytänteitä arvioidaan ja uusia, parhaaseen saatavilla olevaan näyttöön perustuvia toimintatapoja otetaan käyttöön. Sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua ja vaikuttavuutta kehitetään, parhaat ja tehokkaimmat toimintatavat otetaan käyttöön. (Sote-uudistus 2021).

Kinestetiikka on vasta vähän tutkittu toimintamalli sosiaali- ja terveydenhuollossa, joten tutkimusta tarvitaan ehdottomasti lisää. Kinestetiikan tuomia muutoksia on tärkeää selvittää tutkimuksellisesti asiakkaassa, hoitajassa tai terapeutissa, omaishoitajissa ja läheisissä, organisaatioissa ja yhteiskunnassa.

Terveydenhuollon organisaatiot panostavat voimakkaasti henkilöstön kinestetiikan koulutukseen ja kokemukset kinestetiikan kliinisestä käytännöstä ovat erittäin myönteisiä. Tutkimukseen perustuva näyttö on erittäin tärkeää ammattilaisille, organisaatioille ja päätöksentekijöille sekä kinestetiikan koulutusten kehittämiselle.

Kinestetiikka on tutkimuksellisesti niin kutsuttu monimuotoinen interventio, jossa useat osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Tämän vuoksi perinteiset lineaariset syy-seuraustutkimusasetelmat eivät toimi kinestetiikan tutkimuksessa.

Lisäksi kinestetiikan mukainen työtapa edellyttää yksilöllisyyttä avustus- ja ohjaustilanteissa, joten on hankalaa vakioida kinestetiikan toimintamallia satunnaistettuihin tutkimusasetelmiin – joita taas pidetään vahvimpina näytön tuottajina.

Kinestetiikan tutkimuksissa on tärkeää yhdistää laadullisia ja määrällisiä tutkimusasetelmia sekä huomioida asiayhteyden ja toimintojen merkitys tutkimusasetelmissa.

Saatavilla oleva ja meneillään oleva tutkimusnäyttö kinestetiikasta keskittyy hoitohenkilöstön työhyvinvointiin, potilaiden ja asiakkaiden toimintakykyyn, kinestetiikan juurruttamiseen käytäntöön, hoitotyön kehittämiseen ja johtamiseen, hoitohenkilöstön kinestetiikan osaamista mittaavien mittareiden kehittämiseen, omaishoitoperheisiin, saattohoitoon sekä hoitoalan opiskelijoiden kuntouttavan hoitotyön toteuttamiseen. Kohderyhmänä ovat useimmiten ikäihmisten hoivaympäristöt (mm. Heikkilä 2022, Sorvisto & Taipalus 2025, Stenman 2020).

Tutkimusta kuitenkin tarvitaan myös hoitoalan oppilaitoksissa, sairaaloissa, kotihoidossa ja vammaistyössä, sillä kinestetiikan toimintamalli on käytössä laajasti myös näissä toimintaympäristöissä.

Suomen Kinestetiikkayhdistys on ollut mukana kehittämässä kansainvälisiä kinestetiikan tutkimusprioriteettejä yhteistyössä sveitsiläisen St. Gallenin ammattikorkeakoulun kanssa. Tavoitteena on lisätä tutkimuksellista yhteistyötä Sveitsin, Saksan ja Itävallan välillä.

Tarvitsemme kuitenkin Suomessakin omaa tutkimusta kinestetiikasta, ja siksi toivomme lisääntyvää yhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa.

Tällä hetkellä Oulun yliopiston lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikössä on käynnistetty kaksi väitöskirjatyötä kinestetiikasta. Molemmissa käytetään Gattingerin (2017) Sveitsissä kehittämää kinestetiikan havainnointi- ja itsearviointimittaria.

Suomeksi käännetyillä mittareilla voidaan arvioida hoitajien osaamista kuntoutumista edistävien taitojen hallinnasta asiakkaiden päivittäisiin toimiin liittyvissä avustamistilanteissa sekä yhteyttä hoitajan työhyvinvointiin ja kuntouttavaan työotteeseen.

Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa on valmistumassa väitöskirja aiheesta Omaishoitajille ja ikääntyville omaishoidettaville kohdennetun kinestetiikan voimavaralähtöisen toimintamallin koulutuksen arviointi ja kehittäminen.

Tutkimuksen tuottaminen ei vielä takaa sitä, että näyttöä toteutetaan käytännössä.

Kinestetiikan osalta se onkin vielä hieman haasteellista, koska laadukasta tutkimusta on vasta tulossa.

Iloitsemme kuitenkin siitä, että Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen ikäihmisten kehittämishankkeessa Voimavaroja tukeva hoitotyön toimintamalli perustuu Maurerin (2021) väitöskirjatyössä kehitettyyn kinestetiikan jalkauttamisprosessiin, jonka ympärille hankkeessa koottiin tärkeitä sisältöjä. Lue lisää tästä linkistä (avautuu uuteen välilehteen): Voimavaroja tukeva hoitotyön toimintamalli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelle | Innokylä (innokyla.fi).

Virpi Hantikainen
esh, TtT, dosentti,
kinestetiikkakouluttaja
Suomen Kinestetiikkayhdistys ry:n puheenjohtaja

Puh: +41 76 387 86 96
virpi.hantikainenkinestetiikka.fi tai virpi.hantikainenbluewin.ch