Kinestetiikan hyödyt saattohoidossa

Saattohoito on elämänvaihe, jossa hoidon keskiöön nousee ihminen kokonaisuutena – ei enää sairaus tai sen parantaminen vaan kokemus elämisestä tässä hetkessä.

Yksi usein aliarvioitu mutta syvästi vaikuttava tekijä on estetiikka: se miltä ympäristö tuntuu, tuoksuu, maistuu ja miten keho tulee kohdatuksi. Estetiikka ei tarkoita vain kauniita asioita. Se mahdollistaa kokonaisvaltaisen aistikokemuksen, joka tuo turvaa, lohtua ja merkityksellisyyttä kuoleman lähestyessä.

Saattohoidossa asukkaan liikkuvuus vähenee mutta kehon kokemuksellisuus ei katoa. Aistit säilyvät usein pitkään. Pienikin asennon vaihtaminen voi tuoda helpotusta tai muistuttaa kehoa sen omasta olemassaolosta.

Kinestetiikassa kosketus ei ole vain hoitotoimenpide. Se on kuuntelevaa, vastaavaa ja kunnioittavaa. Kosketus voi viestiä turvaa ja läsnäoloa:”Olen tässä, et ole yksin.”

Kosketus on yksi voimakkaimmista viestintätavoista. Saattohoidossa se on erityisen tärkeää, koska sanallinen kommunikaatio heikkenee. Saattohoidossa ei tarvita täydellisiä suorituksia vaan aitoa läsnäoloa.

Lopulta kyse on yksinkertaisesta mutta syvällisestä asiasta: miten olemme toisiamme varten silloin, kun sanat eivät riitä.

Vaikka voimat heikkenevät, keho voi silti osallistua ja olla osa hoitotilannetta.

Hajuaisti on voimakkaasti sidoksissa tunteisiin ja muistoihin. Saattohoidossa tuttu tuoksu voi tuoda lohtua ja rauhaa ja näin ollen toimia myös emotionaalisena tukena.

Pitikö asukas leipomisesta, liittyykö siihen tuttuja tuoksuja? Voisiko puolison paita tai sen tuoksu lohduttaa?

Saattohoidossa ruokahalu vähenee, mutta makuaistilla on silti suuri merkitys. Kyse ei ole enää ravitsemussuositusten täyttämisestä vaan nautinnosta, muistoista ja osallisuudesta.

Ruokailussa korostuu myös itsemääräämisoikeus: oikeus kieltäytyä, oikeus valita ja oikeus nauttia.

Kun hoitaja huomioi liikkeen, kosketuksen, hajun ja maun, tilanne muuttuu kohtaamiseksi, jossa ihminen saa olla kehossaan rauhassa, loppuun asti.

Kuulo säilyy usein aisteista pisimpään. Lempeä puhe, tuttu musiikki tai läheisen ääni voivat luoda turvaa. Myös rauhallinen ympäristö ilman liiallista ärsyketulvaa voi olla tarpeen. Koko hoitotiimi voisi miettiä, millainen äänimaailma meillä on. Onko se liian hälyinen?

Pidämme Myllypuron seniorikeskuksessa henkilökunnalle saattohoidon työpajoja. Työpajoissa keskustellaan muun muassa läsnäolon ja kosketuksen tärkeydestä ja laadusta sekä omaisten huomioimisesta saattohoidon aikana. Työpajoissa käydään läpi eri aistit ja esimerkiksi sitä, miltä tuntuu, kun ruokailussa varoittamatta suuhun laitetaan jotain tai syöminen etenee hoitajan tahdin mukaan.

Työpajojen tavoitteena on lisätä hoitajien ymmärrystä avustettavan osallisuudesta. Harjoitteluissa korostetaan sitä, miten tärkeää avustettavalle on, että avustaja kertoo tapahtumasta etukäteen. Työpajoissa saa harjoitella myös vainajasta huolehtimista.

Alla olevassa kuvakarusellissa on muutama kuva työpajoista. Saat kaikki kuvat suuremmaksi klikkaamalla näkyvää kuvaa.

Piia Sihvola ja Henna Vänskä
lähihoitajat, saattohoitajat
Myllypuron seniorikeskus