Sosiaali- ja terveydenhuollossa puhumme paljon
moniammatillisuudesta.
Se on kirjattu strategioihin ja toimintasuunnitelmiin. Mutta kuinka usein pysähdymme aidosti pohtimaan, mitä moniammatillisuus tarkoittaa käytännössä? Tarkoittaako se sitä, että eri ammattiryhmät työskentelevät saman asiakkaan ympärillä? Vai sitä, että rakennamme yhdessä yhteistä ymmärrystä, jossa jokaisen osaaminen täydentää toista?
Yksikään ammattilainen ei näe koko kuvaa yksin
Hoitotyössä asiakkaan toipumista tarkastellaan asiakkaan itsensä, lääkärin, hoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja läheisten näkökulmista. Jokainen havainnoi hieman eri asioita, mutta vasta yhdessä muodostuu kokonaisuus, joka tukee asiakkaan tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Yksikään ammattilainen ei näe koko kuvaa yksin.
Kun kaikilla on yhteinen ymmärrys liikkumisen, vuorovaikutuksen ja toimintakyvyn merkityksestä, syntyy ympäristö, jossa kuntoutuminen ei ole erillinen tapahtuma vaan osa jokapäiväistä elämää.
Mahdollisuus oppia toisiltamme
Moniammatillinen yhteistyö ei ole ainoastaan asiakkaan etu – se on myös mahdollisuus oppia toisiltamme. Parhaimmillaan työyhteisö toimii oppimisympäristönä, jossa jokainen ammattilainen rikastuttaa yhteistä osaamista omalla näkökulmallaan.
Tunnistetaan kaikkien voimavarat
Kinestetiikassa puhumme usein voimavarojen tunnistamisesta. Useimmiten tarkoitamme asiakkaan voimavaroja – mutta entä työyhteisön voimavarat? Kuinka paljon osaamista jää hyödyntämättä, jos emme kuuntele toistemme havaintoja? Kuinka paljon menetämme, jos katsomme tilannetta vain oman ammattimme näkökulmasta?
Erilaiset näkökulmat avoimesti esiin
Mitä tapahtuu, kun kokemuksia, osaamista ja erilaisia näkökulmia tuodaan avoimesti yhteiseen pöytään? Yhden oivallus voi olla toiselle uuden ajattelun alku – ja yhdessä voi syntyä jotakin sellaista, mitä kukaan ei olisi yksin keksinyt. Osaaminen syvenee, kun uskallamme pysähtyä yhdessä pohtimaan. Yhdessä tekeminen ei ainoastaan lisää osaamista – se vahvistaa myös tunnetta siitä, ettei kukaan vie yhteistä asiaa eteenpäin yksin
Kaikkea ei tarvitse osata yksin
Ehkä juuri tässä on yksi työelämämme tärkeimmistä voimavaroista: meidän ei tarvitse osata kaikkea yksin. Tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka näkevät eri tavalla, kysyvät toisin ja auttavat meitä huomaamaan sellaista, mikä muuten voisi jäädä näkymättä.
Moniammatillisuus syntyy uteliaisuudesta ja rohkeudesta
Moniammatillisuus ei synny organisaatiokaavioista eikä yhteisistä palavereista. Se syntyy uteliaisuudesta toisen osaamista kohtaan, halusta kuunnella ja rohkeudesta tarkastella omaa työtään uusista näkökulmista.
Jokainen ihminen rakentaa samasta tilanteesta hieman erilaisen tarinan. Juuri siksi tarvitsemme toisiamme. Kun kuuntelemme muiden havaintoja, oma ymmärryksemme laajenee.
Kyky tehdä yhteistyötä
Ehkä tulevaisuuden tärkein osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa ei olekaan pelkästään uuden teknologian hallinta tai yksittäinen menetelmä. Ehkä tärkein osaaminen on kyky tehdä yhteistyötä.
• kyky nähdä ihminen kokonaisuutena
• kyky arvostaa toisen osaamista
• kyky rakentaa yhteistä ymmärrystä
Kun onnistumme siinä, emme tue ainoastaan asiakkaiden toimintakykyä ja kuntoutumista. Rakennamme samalla työyhteisöjä, joissa myös ammattilaiset voivat paremmin.
Haluan haastaa teidät pohtimaan seuraavalla työviikolla yhtä kysymystä:
Mitä sellaista kollegasi näkee, mitä sinä et näe?
Usein juuri siitä alkaa uuden oppiminen.
Virpi Hantikainen
puheenjohtaja
Suomen Kinestetiikkayhdistys ry
Kirjoitus on muokattu Kinestetiikka 2/2026 julkaistun puheenjohtajan palstan kirjoituksesta. Lue koko lehti täältä.