Olen aloittanut uudessa työpaikassa. Edellisessä työpaikassa olin 15 vuotta, siinä ajassa tulee talo tutuksi joka nurkalta, ja ihmiset. Kovin paljoa en joutunut uudessa paikassa opettelemaan teknisiä asioita, kuten potilastietojärjestelmään liittyviä juttuja, koska siirryin saman kaupungin sisällä toiseen työyksikköön.

Eniten työtä teetti aluksi uuden ympäristön hahmottaminen, siis ihan perusasioiden löytäminen: missä vessa, ruokailutila, pukukaappi ja – päivän päätteeksi – missä on ulko-ovi.

Kinestetiikkakouluttaja, fysioterapeutti Minna Sulanen
uudessa työpaikassaan.

Ensimmäisellä viikolla minulle kerrottiin paljon asioita, jotka menivät ihan ohi, koska en ensin hahmottanut ympäristöäni, esimerkiksi miten pääsee minnekin – ja aina olin väärällä osastolla.

Edellinen työntekijä oli jättänyt minulle varsin kattavat kirjalliset ohjeet ja selosteet viikko-ohjelmasta ja muista käytännön jutuista. Katselin kyllä papereita, mutta mitään ei jäänyt mieleeni, koska vielä en kyennyt niitä kunnolla ajatuksen kanssa lukemaan.

Toisella työviikolla aloin hahmottamaan ympäristöä paremmin ja kulkeminen alkoi olla helpompaa.

Vasta sen jälkeen, kun ympäristö alkoi hahmottumaan, pystyin keskittymään työtehtäviin ja miettimään niiden sisältöä. Aloin kysellä erinäisistä asioista, että mitenkähän tämä taas menikään, ja varsin ymmärtäväisesti minulle ne uudelleen kerrottiin.

Katselin myös uudestaan kollegan jättämiä papereita – ja yllätys, yllätys! – varsin perusteellisesti kollegani tosiaan oli kirjannut kaiken tarvittavan paperille.

Mitä tästä opimme? Ei kannata uudelle työntekijälle lapata ensimmäisinä työpäivinä kaikkea mahdollista tietoa, sillä kaikki ei mene heti perille.

Fysioterapeutti Minna Sulanen oli ensimmäisellä viikolla uudessa työpaikassa vielä aika tavalla ulalla, asiat menivät ohi ja perusasiat olivat hakusessa – mutta jo toisella viikolla alkoi helpottaa, ympäristö hahmottui ja asioita alkoi jäädä mieleen.

Toinen iso muutos työssä oli tietysti uudet työkaverit, kuka oli kuka ja missä tehtävässä. Tutut kasvot olivat poissa ja niitä ehti jo tulla ikävä.

Olin jo etukäteen miettinyt, miten jaksan tutustua uusiin ihmisiin, kun olin niin pitkään tuntenut samat työkaverit ja kertonut heille oman tarinani. Millaista tarinaa itsestäni nyt kertoisin, kun kukaan ei vielä tuntisi minua?

Oloani helpotti paljon se, että heti ensimmäisenä päivänä minut otettiin uudessa paikassa vastaan hyvin lämpimästi. Tunsin oloni varsin tervetulleeksi, ja turvalliseksikin.

Kinestetiikan koulutuksessa mietitään ympäristön merkitystä ihmiselle, niin avustettavalle kuin avustajalle. Ympäristö on kaiken perusta. Ympäristöä tarkastellessa ei keskitytä pelkästään fyysiseen ympäristöön vaan myös sosiaaliseen- ja asenneympäristöön kiinnitetään huomiota.

Tähän kertomukseeni työpaikan vaihdosta sisältyvät kaikki kinestetiikassakin pohdittavat ympäristön osa-alueet.

Kun osastolle tai ryhmäkotiin tulee uusi asukas tai potilas, on varsin merkittävä asia, miten hänet otetaan vastaan. Ensivaikutelma on tärkeä.

Ensivaikutelman jälkeen tulee laajempi fyysisen ympäristön hahmottaminen. Ehkä alkuun se on oma vuode ja sen ympäristö, mutta pikkuhiljaa hahmottaminen laajenee.

Jos asukas tai potilas ei esimerkiksi muistisairauden vuoksi enää hahmota ympäristöään, on kohtaamisella, kosketuksella ja ilmapiirillä suuri merkitys. Muistisairaskin voi aistia hyvän kohtaamisen ja tuntea olonsa turvalliseksi. Ikävä kohtaaminen taas vastaavasti voi aiheuttaa hänelle turvattomuutta.

YMPÄRISTÖ

Fyysinen ympäristö

  • liikkumista ja toimintoja tukeva tai rajoittava

Sosiaalinen ympäristö

  • sosiaaliset tarpeet, ihmiset ympärillä

Asenneympäristö

  • läsnäolo vai kiireen tuntu
  • kannustus, kunnioitus
  • yksilöllisyyden huomioiminen
  • turvallisuus

Ympäristö on yksi kinestetiikan käsitteistä. Ympäristöä tarkastellaan myös kinestetiikan oppimateriaalissa.

Kannattaa miettiä ympäristön osa-alueiden merkitystä yksittäiselle työntekijälle työviihtyvyyteen vaikuttavana tekijänä. Otetaan esimerkiksi asenteellinen ympäristö: Onko ainainen kiireen kokemus? Onko ympäristö kannustava, kannustetaanko työkaveria? Kunnioitetaanko työkavereita? Huomioidaanko heidät yksilöinä? Onko työympäristössä turvallista työskennellä?

Oli ympäristö millainen vain – akuuttisairaalan osasto, vanhusten osasto, ryhmäkoti tai vaikkapa uusi työympäristö – se on tärkeä kaikkine osa-alueineen.

Minna Sulanen
fysioterapeutti, kinestetiikkakouluttaja
Kannelmäen palvelutalo