Tutorkoulutus Seinäjoki

Seinäjoella valmistui 4.10.2022 seitsemän uutta kinestetiikan tutoria

Seinäjoen tutorkoulutusta jouduttiin siirtämään peräti kolme kertaa koronatilanteen vuoksi, mutta lopussa kiitos seisoo ja viimein saimme joukkoomme uusia tutoreita Seinäjoelta, Ähtäristä, Kotkasta, Espoosta ja Vaasasta. Kouluttajana oli Virpi Hantikainen.

Kuvassa edessä vasemmalta: Marjaana Saarenpää, fysioterapeutti Seinäjoen keskussairaala; Pia-Marika Ojala, palveluvastaava, sairaanhoitaja, Kuusiolinna Terveys Oy Vammaispalvelut, Ähtäri; Minna Saarela, lh Seinäjoen keskussairaala. Takana vasemmalta: Anu Soini, sairaanhoitaja, Kymsote teho- ja valvontayksikkö, Kotka; Marja Rapo-Tennilä, ammatillinen erityisopettaja, TtM, KM, fysioterapeutti, Ammattiopisto Live, Espoo; Elina Välinen, sairaanhoitaja, tehostetun hoidon yksikkö Seinäjoki; Virpi Hantikainen, tutoreiden kouluttaja; Marjut Töyli, lehtori, TtM, fysioterapeutti, Vamia, Vaasa.

Seinäjoen tutorkoulutuksessa opiskelijat pitivät työpajoja, joista tässä tunnelmia.

Klikkaa galleria suuremmaksi.



Anttulan Yökylä, Iisalmi

Sertifikaatti voimassa 14.9.2025 astiLue lisää


Koulutus: Kinestetiikka psykogeriatrisen asiakkaan kohtaamisessa

Kinestetiikka psykogeriatrisen asiakkaan kohtaamisessa


Koulutus järjestetään torstaina 27.10.2022 Koskelan seniorikeskuksessa Helsingissä.


Haastava asiakas vai haastava tilanne?

Kurssilla on vielä tilaa – ilmoittaudu pikaisesti!

Koulutus kestää päivän, kello 8.00–16.00. Kouluttajina toimivat Virpi Hantikainen, TtT, dosentti, kinestetiikkakouluttaja, ja Merja Koskinen, geronomi, muistiasiantuntija, kinestetiikkakouluttaja. Pääsyvaatimuksena on käyty kinestetiikan peruskurssi. Kurssin hinta on 350 euroa (sisältää alv:n) ja kurssille voidaan ottaa enintään 20 henkilöä.

Ilmoittaudu viimeistään 30.9.2022 merja.koskinenkinestetiikka.fi

Lataa tästä tulostettava esite ja ohjelma

Viisi henkilöä istuu puoliympyrän muodossa kodassa.

Omaishoitajat Nuuksiossa

Omaishoitajat Nuuksiossa 17.9.2022

Klikkaa galleria suuremmaksi

Pääkaupunkiseudun omaishoitoyhdistys järjesti kinestetiikan koulutusta omaishoitajille Espoon Hotelli Nuuksiossa 17.9.2022. Kouluttajana oli Minna Sulanen.

Omaishoitajat harjoittelivat omaishoidettavien kanssa eri avutustilanteita ja saivat muun muassa vinkkejä, miten aktivoida kehoa ja kehon hahmotusta, jotta hoidettava voi säilyttää ja parantaa jäljellä olevaa toimintakykyään. Kurssilaiset myös jakoivat kokemuksiaan ja antoivat vinkkejä arkipäivän asioihin.

Päivä alkoi yhteisellä aamiaisella ja loppui pullakahvituokioon Nuuksion kodalla.


Pikinet Kuusamossa

Pikinet kokoontui 17.9.2022 Kuusamossa

Kävimme aluksi läpi kuulumisia, ja kierroksen jälkeen voi kyllä todeta, että Pohjois- ja Itä-Suomen kinestetiikkajuna puksuttaa todella hyvillä raiteilla.

Kinestetiikkakouluttaja Juhani Kuittinen kävi päivän aikana läpi aspiraation ennaltaehkäisyä ja kinestetiikkakouluttaja Marja Klasila hengitystä tukevaa asentohoitoa. Todella ammattitaitoiset luennot!

Kävimme myös virkistämässä kehoa ja mieltä ruskakävelyllä. Ideapajoissa jaoimme hyviä kokemuksia ja kehitimme uutta. Liukuri sopii muuhunkin kuin mäenlaskuun!

Raimo Lappalainen
kinestetiikkakouluttaja ja Pikinet-alueen mentor


Kinestetiikan ylläpitokoulutus Tampereella

Kinestetiikan Keski- ja Länsi-Suomen alueen eli Kaik'kinen ylläpitokoulutus

Länsi- ja Keski-Suomen kinestetiikan alueporukka Kaik’kine järjesti alueellisena tapahtumana kinestetiikan tutoreille ja kouluttajille ylläpitokoulutuksen 9.9.2022 Koukkuniemessä Tampereella. Aiheina olivat muun muassa vuorovaikutus, kirjaaminen ja vuoteessa avustaminen. Päivä onnistui hienosti – kiitos järjestäjille ja osallistujille!


Kinestetiikka omaisen näkökulmasta

Tehostettu palveluasuminen -termillä voi olla vähän paha kaiku. Kaikista se ei kuulosta oikein kodinomaiselta – sellaiselta leppoisalta vanhuksen hoivakodilta, jossa kaikessa rauhassa hörpitään kahvia, kudotaan sukkaa ja katsotaan vanhoja kotimaisia elokuvia. Parhaimmillaan tehostettu palveluasuminen voi kuitenkin kalseasta nimestään huolimatta olla oikein onnellinen tapa viettää elämän ehtoopuolta.

hoitoalan maallikkona minun on vaikeaa arvioida hoidon tasoa

Heli Ristilä

Esimerkiksi Sastamalan Anninpirtissä, joka siis on tehostetun palveluasumisen yksikkö, on vallan hieno meininki: siellä vanhukset saavat elää normaalia omaehtoista elämää, johon kuuluu päivittäisiä askareita kunkin asukkaan mielen mukaan. Ketään ei pakoteta mutta kannustetaan kyllä. Anninpirtti onkin sertifioitu kinestetiikan laatuyksikkö. Anninpirttiä voi seurata Facebookissa, ja Anninpirtin esihenkilön Auli Kanervan mainion puheenvuoron hyvinvoivista asukkaista ja henkilökunnasta voi kuunnella tästä (YouTube).

Kaikki eivät tietenkään voi ängetä Anninpirttiin, vaikka se ideaalista olisikin. Tuolla kylillä ja kujilla kuiskitaan, että tehostettuun palveluasumiseen ei ylipäätään niin vain pääsekään. Osa vanhuksista kuulemma hoidetaan kotiin jopa silloin, kun he ovat joutuneet pysyvästi vuoteenomiksi. Mietinkin, mitkä sitten ovat ne kriteerit, joilla tehostettuun palveluasumiseen pääsee, jos edes täydellinen liikuntakyvyn menetys ei siihen riitä.

muistisairaalta kysyminenkään ei usein auta

Olinkin todella helpottunut, kun muistisairas ja liikuntakyvytön äitini sai tehostetun palveluasumisen paikan, suoraan pitkältä sairaalareissulta. Eipä tarvitse enää miettiä, onkohan hän pysynyt yön sängyssä vai maannut kipeästi lattialla tunteja ennen kotipalvelun hoitajan tuloa.

Paikan hyväksyminen jäi minulle ja kävin suurin toivein katsomassa äidin tulevaa kotia. Kun äidin viimeiset vuodet ovat olleet melkoisen kiikkerät, olisi vaihteeksi onnellista, että hänellä olisi mukavaakin elämistä. Paikka vaikutti ihan asialliselta, kunnes kysyin: ”Onko teillä kinestetiikka käytössä?”

Ei ollut. Voi itku!

Olen häärännyt Kinestetiikkayhdistyksen järjestösihteerinä kolme vuotta ja sinä aikana täysin vakuuttunut siitä, että kinestetiikka pitää olla käytössä aina, kun ihmisiä hoidetaan, hoivataan ja avustetaan. Muuten ei tule mistään mitään – tai ainakin melkein ei tule mistään mitään – ei tule yhtä hyvin mistään mitään kuin tulisi kinestetiikan avulla. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan.

Äitini on erittäin kivulias ja varmaan senkin vuoksi ajoittain aika haluton liikkumaan. Muistisairaus teettää vielä omat ongelmansa. Hänelle juuri olisi kinestetiikka niin tarpeen – niin kuin tietysti kaikille muillekin, jotka tarvitsevat apua elämäänsä.

ei ole kyse siitä, ettäkö epäilisin hoitajien ammattitaitoa

Jos hoitopaikassa ei ole kinestetiikka käytössä, miten voin olla ihan varma, että äiti hoidetaan hyvin eikä hänen anneta maatua sängyn pohjalle? Ei ole kyse siitä, ettäkö epäilisin hoitajien ammattitaitoa tai en arvostaisi heitä – päinvastoin. Enemmänkin on kyse siitä, että tiedän hoitotyön olevan raskasta, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Kaikki lisäapu ja -helpotus siihen on tarpeen.

Ikävä tosiasia on kuitenkin, että toisinaan hoidossa on puutteita. Tosiasia on myös, että täydellisenä hoitoalan maallikkona minun on vaikeaa arvioida hoidon tasoa. Muistisairaalta kysyminenkään ei usein auta, kun vastaukset voivat olla jotain väliltä ”Oikein hyvin on mennyt” ja ”En ole ruokaa saanut koko päivänä eikä hoitajaa ole näkynyt lainkaan.”

parhaimmillaan tehostettu palveluasuminen voi olla onnellinen tapa viettää elämän ehtoopuolta

Jos hoitopaikassa olisi käytössä kinestetiikka, tietäisin varmasti, että hoitajalla on käytössään mahtava työkalupakki, jolla hän voi keventää sekä omaa työtään että kannustaa äitiäni osallistumaan omaan elämäänsä. Jos yksikkö olisi peräti kinestetiikan laatuyksikkö, tietäisin varmasti, että koko henkilökunta on sitoutunut kinestetiikkaan ja asiakkaat – tässä tapauksessa siis äitini kämppäkavereineen – saavat laadukasta ja arvostavaa hoitoa.

Tutustumisen jälkeen lähetin paikan esihenkilölle – pyynnöstä toki – tiiviin paketin kinestetiikasta. Oli mukava kuulla, että hän oli asiasta kiinnostunut ja yksikössä oli jo aiemmin keskusteltu, että ”Pitäisiköhän meidänkin?”

Pitäisi! Pliis! Terveisin omainen.

Heli Ristilä
järjestösihteeri,
Suomen Kinestetiikkayhdistys ry


Omaishoitajakurssi Lappeenrannassa

Lappeenrannassa Eksoten Lehmuskodissa pidettiin omaishoitajakurssi 29.8.2022

Klikkaa kuvaa suuremmaksi!

Kouluttajana oli Virpi Hantikainen. Harjoittelimme omaishoitajien ja omaishoidettavien kanssa heille tärkeitä avustustilanteita arkipäivään, annoimme toisillemme vertaistukea ja nautimme hyvästä kahvitarjoilusta. Päivä oli onnistunut, kiitos siitä kaikille osallistujille ja ohjaajille. Näitä kursseja toivotaan lisää!


Syventävä kurssi Kuopiossa

Kinestetiikan syventävä kurssi pidettiin Kuopiossa
16.–18.8.2022

Kurssipaikkana oli Kuopion yliopistollinen sairaala ja kouluttajana Kirsi Hagström.

Koulutus oli Savon ammattiopiston järjestämä ammatillinen lisäkoulutus akuuttihoidossa työskenteleville. Seuraava Kinestetiikan asiantuntijuus akuuttihoidossa -koulutus alkaa Savon ammattiopistossa oppisopimuskoulutuksena 6.10.2022. Katso lisää ammattiopiston sivulta.


Ympäristön merkitys

Olen aloittanut uudessa työpaikassa. Edellisessä työpaikassa olin 15 vuotta, siinä ajassa tulee talo tutuksi joka nurkalta, ja ihmiset. Kovin paljoa en joutunut uudessa paikassa opettelemaan teknisiä asioita, kuten potilastietojärjestelmään liittyviä juttuja, koska siirryin saman kaupungin sisällä toiseen työyksikköön.

Eniten työtä teetti aluksi uuden ympäristön hahmottaminen, siis ihan perusasioiden löytäminen: missä vessa, ruokailutila, pukukaappi ja – päivän päätteeksi – missä on ulko-ovi.

Kinestetiikkakouluttaja, fysioterapeutti Minna Sulanen
uudessa työpaikassaan.

Ensimmäisellä viikolla minulle kerrottiin paljon asioita, jotka menivät ihan ohi, koska en ensin hahmottanut ympäristöäni, esimerkiksi miten pääsee minnekin – ja aina olin väärällä osastolla.

Edellinen työntekijä oli jättänyt minulle varsin kattavat kirjalliset ohjeet ja selosteet viikko-ohjelmasta ja muista käytännön jutuista. Katselin kyllä papereita, mutta mitään ei jäänyt mieleeni, koska vielä en kyennyt niitä kunnolla ajatuksen kanssa lukemaan.

Toisella työviikolla aloin hahmottamaan ympäristöä paremmin ja kulkeminen alkoi olla helpompaa.

Vasta sen jälkeen, kun ympäristö alkoi hahmottumaan, pystyin keskittymään työtehtäviin ja miettimään niiden sisältöä. Aloin kysellä erinäisistä asioista, että mitenkähän tämä taas menikään, ja varsin ymmärtäväisesti minulle ne uudelleen kerrottiin.

Katselin myös uudestaan kollegan jättämiä papereita – ja yllätys, yllätys! – varsin perusteellisesti kollegani tosiaan oli kirjannut kaiken tarvittavan paperille.

Mitä tästä opimme? Ei kannata uudelle työntekijälle lapata ensimmäisinä työpäivinä kaikkea mahdollista tietoa, sillä kaikki ei mene heti perille.


Fysioterapeutti Minna Sulanen oli ensimmäisellä viikolla uudessa työpaikassa vielä aika tavalla ulalla, asiat menivät ohi ja perusasiat olivat hakusessa – mutta jo toisella viikolla alkoi helpottaa, ympäristö hahmottui ja asioita alkoi jäädä mieleen.

Toinen iso muutos työssä oli tietysti uudet työkaverit, kuka oli kuka ja missä tehtävässä. Tutut kasvot olivat poissa ja niitä ehti jo tulla ikävä.

Olin jo etukäteen miettinyt, miten jaksan tutustua uusiin ihmisiin, kun olin niin pitkään tuntenut samat työkaverit ja kertonut heille oman tarinani. Millaista tarinaa itsestäni nyt kertoisin, kun kukaan ei vielä tuntisi minua?

Oloani helpotti paljon se, että heti ensimmäisenä päivänä minut otettiin uudessa paikassa vastaan hyvin lämpimästi. Tunsin oloni varsin tervetulleeksi, ja turvalliseksikin.

Kinestetiikan koulutuksessa mietitään ympäristön merkitystä ihmiselle, niin avustettavalle kuin avustajalle. Ympäristö on kaiken perusta. Ympäristöä tarkastellessa ei keskitytä pelkästään fyysiseen ympäristöön vaan myös sosiaaliseen- ja asenneympäristöön kiinnitetään huomiota.

Tähän kertomukseeni työpaikan vaihdosta sisältyvät kaikki kinestetiikassakin pohdittavat ympäristön osa-alueet.

Kun osastolle tai ryhmäkotiin tulee uusi asukas tai potilas, on varsin merkittävä asia, miten hänet otetaan vastaan. Ensivaikutelma on tärkeä.

Ensivaikutelman jälkeen tulee laajempi fyysisen ympäristön hahmottaminen. Ehkä alkuun se on oma vuode ja sen ympäristö, mutta pikkuhiljaa hahmottaminen laajenee.

Jos asukas tai potilas ei esimerkiksi muistisairauden vuoksi enää hahmota ympäristöään, on kohtaamisella, kosketuksella ja ilmapiirillä suuri merkitys. Muistisairaskin voi aistia hyvän kohtaamisen ja tuntea olonsa turvalliseksi. Ikävä kohtaaminen taas vastaavasti voi aiheuttaa hänelle turvattomuutta.

YMPÄRISTÖ

Fyysinen ympäristö

  • liikkumista ja toimintoja tukeva tai rajoittava

Sosiaalinen ympäristö

  • sosiaaliset tarpeet, ihmiset ympärillä

Asenneympäristö

  • läsnäolo vai kiireen tuntu
  • kannustus, kunnioitus
  • yksilöllisyyden huomioiminen
  • turvallisuus


Ympäristö on yksi kinestetiikan käsitteistä. Ympäristöä tarkastellaan myös kinestetiikan oppimateriaalissa.

Kannattaa miettiä ympäristön osa-alueiden merkitystä yksittäiselle työntekijälle työviihtyvyyteen vaikuttavana tekijänä. Otetaan esimerkiksi asenteellinen ympäristö: Onko ainainen kiireen kokemus? Onko ympäristö kannustava, kannustetaanko työkaveria? Kunnioitetaanko työkavereita? Huomioidaanko heidät yksilöinä? Onko työympäristössä turvallista työskennellä?

Oli ympäristö millainen vain – akuuttisairaalan osasto, vanhusten osasto, ryhmäkoti tai vaikkapa uusi työympäristö – se on tärkeä kaikkine osa-alueineen.

Minna Sulanen
fysioterapeutti, kinestetiikkakouluttaja
Kannelmäen palvelutalo