Suomen Kinestetiikkayhdistys ja E. Ahlström yhteistyöhön

E. Ahlström tuo maahan hoivapalveluun tarkoitettuja astioita, joiden ominaisuudet tukevat omaehtoista syömistä. Astioiden ainutlaatuinen muotoilu – kuten lautasen reunan leveys tai korkeus, kontrastivärien käyttö ja astioiden painavuus – tukevat itsenäistä ruokailua, ruoan kulkeutumista suuhun, ruoan lämpimänä pysymistä ja juomisen helppoutta. Hyvännäköiset astiat tukevat lisäksi ruokailuhetken tunnelmaa ja tärkeyttä.

Kinestetiikkayhdistyksen ja E. Ahlströmin yhteistyön tavoitteena on lisätä tietoisuutta ympäristön merkityksestä avustettavassa tilanteessa, erityisesti syömistilanteessa. Omaehtoisen syömisen tukeminen onnistuu oikeanlaisilla astioilla ja lisäksi liikkeen avulla: anna avustettavan tuntea oman kätensä liikkeen kautta, milloin ruoka on tulossa suuhun.

– Yhteinen viestimme on, että syömistilanteille ja aterioinnille annettaisiin hoivapalveluissa riittävästi aikaa ja oikeanlaiset olosuhteet. Kiire ei saisi estää merkityksellisiä ja mielekkäitä ruokailuhetkiä, sanovat Suomen Kinestetiikkayhdistys ry:n puheenjohtaja Virpi Hantikainen ja E. Ahlströmin avainasiakaspäällikkö Sirpa Lähdevuori.

Suomen Diakoniaopiston Helsingin kampuksen lehtori ja asiakkuusvastaava Kirsi Myller-Pirinen ja Kinestetiikkayhdistyksen puheenjohtaja, hoitotieteen tohtori ja dosentti Virpi Hantikainen pohtivat syömisen tukemista.

– Diakoniaopiston opetustiloissamme on käytössä E. Ahlströmin syömistä tukevat erikoisastiat. Diakoniaopistossa opetus perustuu kinestetiikan toimintamalliin, jossa keskeistä on ihmistä kunnioittava vuorovaikutus, asiakkaan omien voimavarojen ja aistitoimintojen hyödyntäminen ja osallistaminen liikkeen avulla, Kirsi kertoo ja jatkaa. – Usein esittelemmekin kinestetiikan niin, että kinestetiikka opettaa, miten ihmisen liikkumista ja arkisia toimintoja voidaan tukea mahdollisimman hyvin. Usein hoitotyö keskittyy hyvin paljon siihen, miten ihmistä nostetaan tai siirretään.

– Halusimme tuoda astioiden vaikutuksen esiin myös opetusvideossamme, jossa konkretisoimme ympäristön merkityksen avustettavassa tilanteessa. Kinestetiikan toimintamallissa kiinnitetään paljon huomiota ympäristöön, sillä meidän kaikki arkiset toiminnot tapahtuvat aina jossain ympäristössä. E. Ahlström on tämän syömisympäristön ammattilainen. Astioiden kautta opiskelijoiden on helpompi ymmärtää koko kokonaisuus: havaitsemisen ja hahmottamisen merkitys kaikkinensa, Kirsi toteaa.

Katso opetusvideo:

Syöminen on muutenkin erinomainen esimerkki, sillä koskettamisella ja tuntemisella on valtava merkitys ruokailutilanteessa. Syöminen ja ruoka ovat tärkeimpiä ihmistä kuntouttavia asioita. Omaehtoiseen syömiseen auttavat oikeanlaiset astiat: lusikka, josta saa hyvän otteen; lautanen, jonka reunaan voi nojata lusikalla ja muki, josta pystyy juomaan myös pää takakenossa. Värit ja kontrastit auttavat hahmottamaan aterian ja sen syömiseen tarvittavat välineet. Kinestetiikka tuo mukaan vielä liikkeen: annetaan avustettavan tuntea oman kätensä liikkeen kautta, milloin ruoka on tulossa suuhun.

Virpi Hantikainen ja Kirsi Myller-Pirinen ovat toimineet vuosia hoito- ja kuntoutustyössä ja opettaneet kinestetiikkaa opiskelijoille ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille.

– Minua inspiroi yhteistyö opiskelijoiden, työelämän eri tahojen ja työpaikkojen kanssa. Saan puhua ja tehdä sitä, mitä eniten rakastan. Diakonissalaitoksella saan myös olla osa yli 150-vuotiasta tarinaa, joka on aina liittynyt yhteiskunnassa vaikeammassa asemassa olevien ihmisten tukemiseen sekä hoitotyön ammattilaisten kouluttamiseen. On aina sykähdyttävää nähdä, kun hoitajauransa alussa oleva opiskelija tai jo pitkään hoitotyössä toiminut ammattilainen löytää voimavaralähtöisiä tapoja kohdata ja avustaa ihmisiä erilaisissa päivittäisissä tilanteissa, kertoo Kirsi.

– Yli 20 vuotta sitten sairaanhoitajana ymmärsin, ettei ole ongelmia vaan mahdollisuuksia. Kaikkien sairauksien ja vammojen takana on aina ihminen ja minulla on keinoja ja eväitä auttaa. Tämä näkemys inspiroi minua edelleen työssäni joka päivä, sanoo Virpi. – Kouluttaminen ja kouluttautuminen innostavat minua myös: saan kouluttajana antaa kollegoille uusia näkökulmia ja tuoda innostusta työelämään kinestetiikan kautta. Siitä huolimatta olen edelleen ihan ruohonjuuritasolla hoitamassa asiakkaita ja yhdistämässä tutkimusta käytännön hoitotyöhön.

– Olin avustamassa iäkästä miestä, ja istuimme sängyn reunalla vierekkäin. Halusin auttaa hänet kehokontaktilla ylös. Kun hetken aikaa olimme yrittäneet, mies kääntyi minuun ja kysyi: kumpi meistä on auttamassa kumpaa? Se oli hieno hetki ja juuri siitä kinestetiikan hyödyntämisessä on kyse: tehdään yhdessä ja yhteistyössä asiakkaan kassa! Virpi kertoo.

– Eräs opettamani opiskelija kertoi, miten työpaikassaan tarvitsevat viisi ihmistä avustamaan aivohalvauspotilasta ylös sängystä. Mietimme yhdessä, miten tämän voisi tehdä helpommin. Seuraavana päivänä sain opiskelijalta sähköpostia, jossa hän kertoo: ”Sain potilaan ylös sängystä yksin ja minua nauratti niin, että tipahdin polvilleni.” Siinä hetkessä ajattelin, että kyllä tällä kaikella opettamisella on väliä! Kirsi kertoo.

Katso myös: